On kevät. Aurinko on sulattanut nopeasti lumikinoksia ja nautin autolla ajon tuomasta vapauden tunteesta. Pitkän epäröinnin jälkeen päätin lähteä viikonlopuksi seminaariin, jonka aiheet ovat mielenkiintoisia. Ja myös irrottautumaan hetkeksi arjen pyörityksestä murrosikäisten lasten ja mieheni luota.  Tulevan viikonlopun osalta en oikeastaan tuntenut paikalta ketään, pari ihmistä joiden kanssa olin jutellut - ei muuta.

Käyn mielelläni lavatansseissa ja yksi syy päätökseen oli sinä viikonloppuna esiintyvä  tanssiorkesteri; jos oli mielenkiintoista antia esitysten muodossa niin oli odotettavissa myös hyvää tanssittavaa musiikkia ravintolassa. Eri asia oli olisiko tanssittajia.

Erinomaisen illallisen ja hyvän seuran jälkeen jäimme muutaman hengen porukalla juttelemaan ajankohtaisista asioista. Aika kului poristessa ja orkesterin säestäessä. Jossain vaiheessa minua pyysi tanssimaan mies, jonka kanssa olin jo jutellut jonkin aikaa.Porukka ympäriltä häipyi ja meitä jäi neljän hengen seurue jatkamaan iltaa. Ilta kului aamuyöhön ja tanssia ja juttua riitti.

Se ilta oli ensimmäinen kohtaaminen, joka jäi asustamaan mieliin. Tuntui hyvältä ja läheiseltä. Kohtaamisesta jäi jokin elämään ja odottamaan tulevaa...