Välillemme jäi elämään jotain pientä ja ohutta. Arki palasi kuvioihin, mutta jokin oli saanut ajatukseni pois raiteiltaan ainakin hetkittäin.

Meni pari kuukautta; välillä heitimme jotain ajatuksia facebookissa. Lähinnä työhön liittyvää, ja väliin pieniä huomautuksia ja kommentteja, joista sain huomata, että myös jotain oli jäänyt elämään toiseenkin päähän... Kesän alussa ilmoitit tulevasi naapurikuntaan käymään. En uskaltanut toivoa tapaamista kovin kiireiseltä näyttävän viikon vuoksi. Lopulta ilmoitin tulevani kuuntelemaan esitystä, vaikka tiesin, ettei aikani riittäisi. Tavatessamme en voinut olla halaamatta sinua, tuntui hyvältä nähdä.

Päivän päätteeksi pyysit jäätelölle. Istuimme vierekkäin penkillä järven rannalla syöden jäätelöä ja tomaatteja ja jutellen. Viipyileviä katseita ja ajatusten vaihtoa. Kiire painoi päälle ja totesin että minun on lähdettävä... Sanoit; joskus tuntee miten toisen kanssa on helppo olla. Siihen ajatukseen oli helppo myöntyä...

Taas jäi jotain kihelmöivää odotusta elämään...